Rakkautta Glimsissä

Kesä ja rakkaus kuuluvat yhteen. Varsinkin vanhempina aikoina parasta heilasteluaikaa oli kesä: kesäksi tytöt muuttivat aittaan nukkumaan, tehtiin töitä ulkona ja oli muutenkin helpompi tavata muitakin kuin omaa perhettä ja sukua.

Kesällä rakastuttiin (tai ainakin löydettiin sopiva puoliso) ja sadonkorjuun jälkeen saattoi mennä vihille, kun oli aika hengähtää ja myös panna pöytä koreaksi pitoihin. Tai eihän aina menty heti vihillekään, vaan solmittiin kihlaus ja pidettiin juhlat. Jos kirkkoon oli hankalampi matka, saatettiin yhteen kirkkomatkaan yhdistää niin vihkiminen kuin jo syntyneitten lasten kastaminenkin.

DSCF4178
Sormustarpeet likoamassa.

Mutta palataanpa siihen heilasteluun. Glimsissä testattiin miesten polttariopastusta, leikkimielistä isäntätestiä. Testaajiksi olivat lupautuneet Jarmo Lääkkö  sulhasen rooliin ja  Laura Collin  bestmaniksi.

– Kesäaikaan naimattomat tytöt panivat aittaan esille tekemänsä käsityöt. Oli suotavaa, että pojat kävivät niitä katsomassa ja tutkimassa, kenestä olisi taitojen puolesta emännäksi. Kätevyyttä odotettiin myös nuorilta miehiltä. Jos löytyi mielitietty, häntä tavattiin myös lahjoa. Jonkinmoinen kevyt kihlaus oli tuohisormuksen antaminen tytölle, kertoo Valter.

Tuumasta toimeen ja Jarmo saa tehtäväkseen tehdä tuohesta sormuksen. Ja kas, melkoisen nopeasti tuohensuikaleesta syntyy sormus. Yksi rasti suoritettu!

DSCF4182

Nyt on siis päästy heilastelussa jo melko pitkälle ja olisi kosioreissun vuoro. Tyttöjen mieltymystä on voitu tunnustella jo vähän etukäteen esimerkiksi tuppikosinnalla.

– Tytöt saattoivat olla kirkonmäellä tuppi vyöllään ja nuoret miehet sitten panivat puukkonsa mieluisan tytön tuppeen.

Rukkasiakin tuli jo tässä vaiheessa. Jos kosija näki puukkonsa iskettynä tytön kodin ulkohirteen, oli viesti selvä: ei kannata astua ovesta sisään, ei ollut mieluisa sulhanen. Saattohan siinä sydän särkyä, mutta eipä tullut nolatuksi.

Jos kosioreissulle lähdettiin, piti tietenkin osata satuloida hevonen. Harmi kyllä Glimsissä ei ole hevosta ja iso puhevonenkin on näyttelykäytössä, joten sulhasmies saa satuloidakseen Putte-ponin.

DSCF4189
Laura hakee sulhasmiehelle satulan…
DSCF4194
…ja Jarmo ryhtyy toimeen.

Satulointi osoittautuu odotettua visaisemmaksi toimeksi.

– Nyt on käynyt niin, että Putte on lihonut ulos satulan remmeistä, huomaa Valter.

Koska kosiomatkalle on päästävä, täytyy ratsastaa ilman satulaa. Mutta käyhän se niinkin.

DSCF4198
Sulhanen on päässyt ratsun selkään ja kosioretki voi alkaa.

Valter kertoo, että joskus kosimaan lähdettiin koko suvun voimin, mutta ainakin mukaan lähti puhemies, jonka tehtävä oli ylistää sulhasen ominaisuuksia ja taitoja.

– Jos kosiomies oli se, joka peri talon ja ryhtyi isännäksi, puolisoa haettiin mieluummin vähän isommasta talosta. Muut talon lapset saattoivat valita puolisonsa vapaammin.

Eli rakkaus ei aina suinkaan ollut se määräävin seikka, kun puolisoa valittiin. Paksu lompakko oli hyvää valuuttaa avioliittomarkkinoilla.

Omaisuus oli hyväksi, mutta tärkeitä olivat myös talonpidossa tarvittavat taidot. Isännän reviiriin kuuluivat hevosten lisäksi tietenkin puutyöt. Jos morsiamella kuului olla miehelään mennessään kapiot kunnossa, oli tulevan isännän osattava käsitellä puuta. Tavallista oli, että sulhasen oletettiin osaavan tehdä reki.

Rekeä ei Glimsin isäntätestissä tehdä, vaan kokonainen talo.

Talonrakennus
Jarmo ja Laura talonrakennuspuuhissa.

 

Miehisiä tehtäviä oli myös metsästys, joten Jarmo vietiin harjoittelemaan jousiammuntaa.

DSCF4228
Ja siitä lähtee nuoli kohti maalitaulua.

 

Jousiammuntarastin jälkeen päätettiin kierros Glimsin kahvilaan. Kaiken kaikkiaan kahden hengen testiryhmä piti leikkimielistä isäntätestiä hauskana polttariohjelmanumerona.

– Kyllä tässä on paljon potentiaalia, tuumaa Jarmo.

Ideoita palloteltiin siihen malliin, että ei tiedä, mitä kaikkea isäntien pään menoksi vielä Glimsissä keksitään…

Ja muuten, isäntä- tai emäntätestiopastuksen voivat tilata muutkin kuin polttariporukat. Pankaapa korvan taakse!

Ja mitä kesään ja rakkauteen tulee, on aihe tänäkin kesänä vahvasti mukana Glimsin ohjelmassa: on tuohisormuksen tekoa, kerrotaan heilastelusta ja hääperinteistä  ja askarrellaan koreita hääkonvehtikääreitä.

Selaa siis Glimsin tapahtumakalenteria ja valitse oma suosikkisi rakkaus-teemasta.

Glims_hääkarkki

Ilpo on kotieläinpihan konkari

Glimsissä on nyt neljättä kesää mainio lisähoukutin: 4H-kotieläinpiha. Järjestötyöntekijä Kaisa Kopposella on alkamassa jo kolmas Glims-kesä.

– Joka vuosi on entistä enemmän kävijöitä. Ja paikkahan on mahtava, ei voi juuri olla parempaa kesätyöpaikkaa, varsinkin jos on hyvät säät.

Toive kotieläinpihasta tuli kaupungin puolelta, joka on myös huolehtinut paikalle tarvittavat rakennukset. 4H:n vastuulla ovat eläimet ja niiden hoito sekä lasten päiväkesäleirit ja suositut laidunvierailut, jotka ilahduttavat jo ensi sunnuntaina Lasten sunnuntain kävijöitä. Varsinaisesti laidunvierailut alkavat pyöriä 7.6.

– Laidunvierailuja järjestetään keskiviikkoisin ja torstaisin kello 15.30–16.30. Vuorolappuja aletaan jakaa kello 15.15. Kannattaa kuitenkin aina varmistaa Glimsin sivuilta, onko tullut muutoksia.

Ilpo on konkari
Ilpo on konkari, jo neljättä kertaa Glimsin 4H-kotieläinpihalla.

Tällä hetkellä kotieläinpihalla on Ilpo (suomenvuohi), lampaat Valda (rygja-rotuinen lammas), Spode (kainuunharmas) ja Viivi (kainuunharmas) sekä puput Lumi, Usva ja Pilvi. Jos hyvin käy, kesän mittaan kotieläinpihalle saatetaan saada lisääkin eläimiä.

– Näistä ollaan etukäteen hiljakseen, niin ei tule suotta pettymyksiä. Eläimet kun eivät ole esineitä, joita voi kuljetella miten vain. Meillä piti olla jo karitsoja, mutta niiden korvamerkit katosivat postissa. Ja ilman korvamerkkiä eläintä ei voi kuljettaa, kertoo Kaisa.

Ei ole ihme, että kotieläinpiha kaupungissa on suosittu. Harva kaupunkilainen – lapsi tai aikuinen – on tuttu kotieläinten kanssa.

– Meillä on käynyt aikuisia, jotka ovat kertoneet, että eivät koskaan ole päässeet niin lähelle lammasta, että olisivat päässeet koskettamaan.

Eläimet tottuvat nopeasti ihmisiin ja siihen, että saavat hellimistä ja rapsutuksia. Näin kauden alussa Ilpo ja kumppanit olisivat luultavasti mieluummin järsineet kameran hihnan kuin asettuneet kuvattavaksi.

Viivin pieni poseeraus
Kun olin nopea, onnistuin nappaamaan Viivistä poseerauskuvan.

Onneksi ruokakuppi avitti kuvausta, mutta jos ei kukko käskien laula, niin eivät lampaatkaan käskien asetu kauniiseen asetelmaan kuvausta varten.

Spode, Viivi ja Valda
Meitä ei nyt ihan hirveästi kiinnosta kuvaustouhu! Joukkoa johtaa Spode.
Ilpo2
Nam! Tuoretta ruohoa.
Viivi ja Spode
No ota nyt sitten kuva. Mutta mieluummin voisit aukaista veräjän. Viivi on musta, Spoden tunnistat pienistä korvista ja lyhyestä hännästä.
Valda
Valdalla on Spodea isommat korvat ja pidempi häntä.

Kameran kanssa Ilpo-vuohen ja lampaiden perässä hölkätessä tuli maatalossa kasvaneelle bloggaajalle kotoisa olo. Vaikka vieläkin vähän kismittää, etten saanut pienenä sitä lammasta, jota toivoin…

Kun laidunhölkkä oli hoidettu, Kaisa päästi minut tutustumaan pupuihin. Oven taakse jäänyt Ilpo oli selvästi tyytymätön.

– Ilpo tykkää pupuista, naurahtaa Kaisa.

Puput arastelivat häkin tietämille ilmestynyttä muukalaista, mutta kun pysyin turvallisen välimatkan päässä, sain sentään kuvattua hellyttävät puput.

Pilvi2
Musta Pilvi-pupu vaikutti kaikkein rohkeimmalta.
Usva2
Harmaa pupu on tietenkin Usva.
Lumi
Tämä pikku arkajalka on Lumi.

Katsotaan, millä mielellä eläimet ovat sunnuntaina, kun kesäpaikka on alkanut käydä tutummaksi.

Vinkki: kauniina kesäpäivänä jono laidunvierailulle voi olla todella pitkä, eikä ole satavarmaa, että kaikki pääsevät laitumelle. Mutta ei kannata lannistua, vaan tulla yrittämään uudestaan. Onneksi kesään mahtuu aika monta laidunvierailua.

Tavataan sunnuntaina Glimsissä:-)

Soturikissoja ja muita eläimiä

Lasten sunnuntaissa reilun viikon päästä on Glimsin mäellä vaikka minkämoista toimintaa. Ja vieraitakin tulee: esimerkiksi kirjaihmisten iloksi kirjastoauto Välkky mukanaan Sini Peltola, Julia Jukarainen ja ainakin tuhat tarinaa.

Vanhana kirjastojen kesätyöntekijänä tartuin oitis tilaisuuteen ja kävin tutkailemassa etukäteen, mitä on tulossa.

Sini ja Julia
Sini Peltola ja Julia Jukarainen mallailivat satutunnin kulissia Entressen kirjastossa.

Tiedossa on ainakin satutunti ja eläinten etsintäleikki, kertovat Sini ja Julia. Ja tietysti on kirjoja. Eläimistä kertovat kirjat ovat olleet suosittuja aina ja lajikirjoakin on melkoisesti. Mutta minkälaiset eläinkirjat kiinnostavat lapsia erityisesti?

– Eläinfantasiasarja Soturikissat on tosi suosittu. Samoin erityisesti tyttöjä kiinnostavat heppa- ja koirakirjat, kertoo Julia.

Suosikkikirjoja
Eläinkirjoja suotituimmasta päästä: Soturikissat ja Jesse.

– Eläimet kiinnostavat kaikenikäisiä lapsia, ja lastenkirjoissahan on usein päähenkilönä nimenomaan eläin, huomauttaa Sini.

Näitähän on vaikka miten paljon ja uusia tulee. Mauri Kunnaksen tuotanto, Pekka Töpöhäntä, Mimmi-lehmä… Luetteloa voisi jatkaa vaikka miten pitkälle.

Koiramäki ja Töpöhäntä

Jos pitäisi valita pari adjektiivia, jotka eläimissä vetoavat, ne  olisivat ehkä söpöys ja hurjuus.

–  Tietokirjapuolella söpöt ja monelle tutut kissat, koirat, marsut ja muut kiinnostavat, mutta toisaalta lapsia kiehtovat hurjat ja pelottavat eläimet, kuten sudet, hait ja dinosaurukset. Sen sijaan vaikkapa lehmät ja norsut eivät ole ollenkaan yhtä kiinnostavia, sanoo Sini.

– Lintumaailma taas on ehkä vähän oudompi, mutta sieltäkin löytyy yksi supersuosikki: pöllö, kertoo Julia.

Pöllö on muutenkin ollut viime vuosina suosittu vähän kaikkialla, kangaskuoseja ja virkkausohjeita myöten, ja Julia arvelee, että yksi syy on söpöyden lisäksi se, että pöllö on myös helppo piirtää.

– Kaksi palloa ja isot silmät, siinähän se melkein onkin.

Elmeri
Poikkeus säännöstä: vaikka norsut eivät ole suosikkien toptenissä, Elmeri-norsusta kertovat kuvakirjat innostavat.

Käydessäni kirjastoauto-osastolla Välkky oli reissun päällä, mutta tässä kirjaston omista arkistoista pari kuvaa tästä modernista kirjastoautosta.

Välkky2

Välkky1

Moneen muuntautuva Välkky on Glimsissä 28.5. kello 10–14. Jos kirjastoauto ei ole sinulle tuttu, niin nyt on hyvä tilaisuus käydä tutustumassa ja vaikka istahtaa kuuntelemaan satutuntia. On ihan sallittua aikuisillekin.

Pikkueläimet

Tekemistä koko kesäksi – Glimsissä

Jahka kesä jaksaa tulla (tätä kirjoittaessani paistaa aurinko JA sataa räntää…), alkavat kesämenot. Välillä se tarkoittaa sitä, että paikat menevätkin kiinni – mutta ei Glims! Jos ette ole vielä huomanneet, niin kannattaa hakea Glimsin kesäesite. Se on tämännäköinen:

Glims-esite

Satoi räntää tai ei, Glimsin kesä on jo alkanut ja ohjelmistoa riittää yli koko kesäkauden. Esimerkiksi ensi viikolla työnäytöksessä parkitaan nahkaa ja keitetään punamultaa ja rajasuutarikin saapuu Glimsiin. Ja torstaina 18.5. on kansainvälinen museopäivä, ja se tarkoittaa muun muassa sitä, että Glimsiin on vapaa pääsy.

Kesän mittaan on useampikin työnäytös, jossa värjätään lankoja kasviväreillä. Ihan ehdoton juttu, jos on vähänkään kiinnostunut väreistä ja langoista.

Värjätyt langat
Keltainen kerä on on saanut värinsä lupiinin lehdistä, siniset on värjätty morsingolla.

Lampaan keritsemistä pääsee seuraamaan vasta elokuulla, mutta villan kanssa pääsee tekemisiin jo aiemmin: esimerkiksi lasten sunnuntaina 28.5. huovutetaan palloja ja 9.6. työpajassa pääsee huovuttamaan kissanleluja. Kehräämistäkin esitellään, samoin villan karstaamista.

Karstat ja villa
Tie villasta langaksi vaatii monia työvaiheita: villa pitää pestä eikä kehräämäänkään pääse, ellei villaa ole myös karstattu. 

Kiinnostavia juttuja on niin paljon, että jos kaikkiin menisin, alkaisi allakka ratkeilla… Mutta haliterapiaan erikoistuneen koiran haluaisin nähdä ja katsoa viitelöintiä vielä uudestaan ja harjoitella neulakinnastekniikkaa. Ja muutamalle opastuksellekin olisi kiva osallistua. Mun muassa. Ei varmaan auta kuin jatkaa esitteen ja allakan yhteen sovittamista. Tapaamisiin Glimsissä!

Glims-esite 2

Vikkelästi viitelöimään

Nauhoja ja nyörejä voi tehdä monella tavalla, eikä niihin tarvita yleensä välineitäkään kovin paljon. Välineiden vähyydessä viitelöinti pärjää  hyvin: tarvitaan vain muutama tikku ja griillitikut käyvät välineiksi hyvin.

Mari Voipio tiivistää viitelöinnin näin: ”Viitelöinti on kuteeton nauhatekniikka, jossa pingotetut loimet pujotellaan toistensa ympäri tai lomitse kahden tikkuparin avulla siten, että nauha kasvaa loimen molemmista päistä.” (www.lucet.fi)

Vinkeintä tekniikassa on se, että kudetta ei käytetä lainkaan. Sorminäppäryyttä sen sijaan tarvitaan.

 

Johanna viitelöi 4

Museo-opas Johanna Rehn sai viitelöinti-oppinsa työskennellessään Seurasaaressa.

– Alku ei ollut ihan helppo – piti hahmottaa miten langat kulkevat. Mutta kun tekniikasta sai kiinni, se alkoi tuntua rentouttavalta, sanoo Johanna, joka on suorastaan jäänyt koukkuun viitelöintiin.

Viitelöinti

– Tekniikka on vanha: Tanskasta on löydetty 3 000 vuotta vanha viitelöity hiusverkko ja Suomesta viitelöinti tunnettiin ainakin jo viikinkiajalla.

Tilaa ja kärsivällisyyttä viitelöinnissä tarvitaan, varsinkin jos haluaa tehdä vaikkapa pitkän kaulahuivin. Mutta toisaalta mukavan joustava huivi on varmasti vaivan väärti.

Uutta tekniikkaa kokeillessaan tarttuu herkästi jämälankanöttösiin, mutta viitelöintiä opetellessa kannattaa harkita, mistä langasta loimensa virittää.

– Viitelöintiä helpottaa, jos langasta ei irtoa kovin paljon nöyhtää. Itse olen mieltynyt merinovillaan, kertoo Johanna.

Viitelöinti lähikuva1

Netistä löytyy aiheesta aika hyvin tietoja, mutta jos haluat nähdä viitelöintiä ihan livenä, niin kannattaa merkitä kalenteriin heinäkuun päivät 11.7. ja 13.7., sillä silloin Johanna taas vetää työnäytökset viitelöinnistä.

Valmis viitelöinti

Pienellä mäellä on pieni puoti

Kun ohittaa Jorvin lähellä päivystävät taksit ja kääntyy Glimsintielle, on oikealla puolella pienellä mäennyppylällä punainen mökki. Se on Tilkki-Vihtorin mökki, jossa on vanhan ajan kauppa.

Tilkki-Vihtorin mökki

Mökki on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta aina on tullut jotain esteen tapaista, kun Tilkki-Vihtorin mökki olisi auki. Glimsin kesäohjelmasta keksin, että mökki on ensimmäisen kerran auki lauantaina 6.5. ja kinusin, josko näin blogin varjolla pääsisin kurkistamaan mökkiin vähän etukäteen. Glimsiläiset myöntyivät ystävällisesti bloggarin pyyntöön, joten nyt pääsevät myös blogin lukijat tutustumaan puotiin.

Pikku mökki on oikeastaan aika korea punaisinen seinineen ja koristeellisine yksityiskohtineen.

Koreat ikkunat

– Mökki on kuulunut Jorvin kartanoon ja on mahdollista, että hienot ikkunanpuitteet ovat peräisin puretusta kartanosta, kertoo museo-opas Susanna Paasonen.

Alun perin mökki palveli asuntona, myöhemmin kauppana. Tarmokas Johan Lönnberg aloitti Glimsissä kauppatoiminnan. Tuolloin myynnissä oli  lähinnä tilalla tehtyjä nahkatavaroita, mutta kun kaupan otti hoitaakseen neiti Adeline Nordberg, tuli kaupasta sekatavarakauppa.

Saappaita ja muutaHangonkeksi

Museoiden kauppapuotihuoneet ovat kiinnostavia ja hauskoja, koska niistä voi etsiskellä itselle tuttuja esineitä ja ihmetellä outoja.

– Lapsia kiinnostaa aina vanha kassakone ja sokeritopasta saa monenlaista juttua aikaiseksi, kertoo Susanna.

Kassakone

Kahvinselvikettä

Pulloja

Varttuneempaa väkeä kiinnostavat puolestaan Tilkki-Vihtorin puodin historia ja esillä olevat tuotteet. Mutta kuka se Tilkki-Vihtori oikein oli ja miten nimi liittyy kauppaan?

Kankaita

– Mökin viimeiset asukkaat olivat Sarlenin pariskunta, Viktor ja Anna. Viktor oli kirvesmies, jonka erikoisalaa oli tilkitseminen, selvittää Susanna.

Siitä siis nimi, joka liittyy asukkaaseen, mutta ei suoranaisesti kauppaan. Mutta kauppa mökissä oli Sarlenienkin aikaan. Sitä piti Anna, joka myi lähinnä käytettyjä vaatteita. Osattiin sitä siis ennenkin panna käytetyt vaatteet kiertoon. Mikä mahtaisi olla kaupan nimi, jos Viktor ja Anna asuisivat mökissään nyt?

Puntari

Nappeja ja neppejä

Katsastakaapa kesäohjelmasta, milloin Tilkki-Vihtorin mökki on avoinna. Se on mukava käyntikohde vaikkapa 28.5., jolloin Glimsissä vietetään lasten sunnuntaita. Silloin riittää ohjelmaa taatusti kaikille vauvasta vaariin!

Kitis kiira metsään!

Hiljainen viikko ei ole ihan läpeensä hiljainen – ei ainakaan silloin, jos halutaan karkottaa kiira pois pihapiiristä. Näköhavaintoja tuosta piharikosta ei ole, mutta pieni varmistelu ei toki ole pahaksi, sillä jos kiiran karkottaa kovalla melulla, sen pitäisi pitää myös käärmeet pihapiiristä loitolla.

Valmistelut
Tässä valmistellaan kiiran ajoi metsään: kelkkaan roihut ja kiliseviä esineitä.

Kiirastorstain kiiran karkotuksessa Glimsissä oli mukana hyvän kokoinen joukko lapsia, jotka Aino Osolan ja Karolina Kouvolan opastamina ottivat ilon irti kiiran karkottamisesta.

– Kun usein sanotaan, että pitää olla hiljaa, niin nyt saa ihan luvan kanssa huutaa ja pitää meteliä, opastaa Aino.

Karolina
Vanhat lehmänkellot ovat kerrassaan oivallisia kiirastorstaina: niistä lähtee kunnollinen ääni.

Kun tarpeelliset seikat on selvitetty ja kysymyksiin vastattu, alkaa päähuvi: kiiran karkottaminen. Kyllä sillä metelillä vähän pahansisuisempikin kiira vaihtaa maisemaa.

Aino ja Karolina
Kiira karkotettu – ensi vuonna sama homma uusiksi.

Aino tuumii, että oikeastaan suuren juhlan kaava on aina sama, ja yksi osa sitä on siivoaminen ja puhdistautuminen, mitä kiiran karkotuskin on.

– Paha pois nurkista, pihalta ja mielestä. Juhla vastaanotetaan niin, että puhdistaudutaan itse ja siivotaan koti.

Meikäläiset juhlaperinteet tapaavat olla sekoitus esikristillistä ja kristillistä perinnettä.

– Pääsiäiseen liittyviä esikristillisiä kerrostumia on meillä pohjoisessa kuitenkin aika vähän. Anglosaksisessa maailmassa pääsiäiseen liittyy enemmän hedelmällisyyteen ja uuteen kasvuun liittyvää ainesta, koska siellä on  pääsiäisen aikaan kevät pidemmällä, kertoo Karolina.

– Täällä syötiin pääsiäisenä syysteuraan viimeiset rippeet, mitään uutta ja tuoretta ei ollut juuri tarjolla.

Pajunkissoja

Kiirastorstaita seuraa pitkäperjantai, johon on liittynyt kaikenlaista ohjeistusta. Pitkänäperjantaina ei ole sopinut nauraa niin, että hampaat näkyvät eikä syödä lämmintä ruokaa.

– Siksi mämmi oli sopiva ruoka. Tosin siihen ei sopinut lisätä kermaa, sillä se olisi ollut pitkänperjantain henkeen liian ylellistä.

Lankalauantai on pääsiäisviikolla se päivä, jolloin paha riehuu, trullit lentelevät ja muutenkin on turvatonta. Kristus on kuollut eli pahan vastavoimaa ei ole.

– Lankalauantai oli se päivä, jolloin noidat kävivät uusimassa kontrahtinsa paholaisen kanssa. Pohjanmaan pääsiäisvalkeilla on karkotettu  näitä lenteleviä paholaisen apureita.

DSCF3717

Pääsiäispäivänä, ylösnousemuksen aamuna, voi nähdä auringon tanssivan, jos säät sallivat. Tosin jos vanhan kansan sääennustusta on uskominen, kylmää on tulossa: ”Jos kiiranyönä on kylmää, niin on kylmää koko kevät”. Kannattanee siis pitää villavaatteet käden ulottuvilla.

Hyvää pääsiäistä!

B Eftis

Vain vajaa viikko aikaa…

Olen päässyt vuosien mittaan kerran jos toisenkin kurkistamaan, kun Espoon kaupunginmuseossa on rakennettu uutta näyttelyä. Joka kerta se hämmästyttää: muutama päivä aikaa ja kaikki näyttää vielä keskeneräiseltä, mutta avajaispäivänä on aina valmista.

Sateisena huhtikuisena keskiviikkoaamuna Glimsissä kuuluu ääniä, joista voisi päätellä, että menossa on remontti. Nyt on kuitenkin rakenteilla on uusi näyttely, #eläimetespoossa. Kaiken pitäisi olla valmista vain vajaan viikon päästä.

Näyttely kertoo ihmisten ja eläinten suhteesta ennen ja nyt. Muutos on ollut valtava: laiduntavan lehmän näkeminen Espoossa on jo todella harvinaista, mutta joka päivä vastaan tulee vähintään yksi koiranulkoiluttaja.

Eläimet Espoossa

Kun näyttely vaihtuu, ei selvitä ihan pienellä työllä. Jokainen näyttely on omanlaisensa ja vaatii omat järjestelynsä.

Remppaa

– Käytännössä näyttelytila pannaan uusiksi, kun uutta näyttelyä rakennetaan. Yleensä maalataan seinät ja tavallisesti vitriinienkin paikat menevät uusiksi, kertoo museomestari Konsta Nikkanen.

Konsta

Vitriinit odottelevat, että paikalle saataisin teippaukset, sillä ennen niitä ei vitriineitä voi upottaa valeseinään, joka peittää ikkunat. Näyttelytilassa pitää valaistuskin miettiä tarkkaan.

Vitriinit

Jotta työ sujuisi sutjakasti, täytyy tietenkin olla hyvä suunnitelma ja asiat merkittynä oikeille paikoilleen pohjapiirrokseen.

Suunnitelma

Näyttelytila on vielä melko autio, mutta Konsta vakuuttaa, että jo parin päivän päästä tilan on ihan toisen näköinen, viimeistä silausta vaille valmis.

Suunnitelmat

Ensi viikolla tähän aikaan ei näy enää työkaluja tai maalarinteipillä kiinnitettyjä ohjekuvia. Silloin kelpaa tulla tutustumaan uuteen näyttelyyn.