Kaneli ja Kanelin lapset

Glimsin kanaparvessa on ollut hyvä tipukesä: ensin tipuja sai hoidettavakseen Kaneli ja muutaman päivän päästä Hulda.

Kaneli ja lapset1
Kaneli ja Kanelin muutaman päivän ikäiset tiput.

Kaneli ja lapset2

Reilun viikon päästä ensimmäisistä kuvista Kaneli on päässyt tipuineen jo kanatarhaan. Tiputkin ovat jo selvästi isompia.

Kaneli ja lapset ulkona1

– Poikasiässä tipujen täytyy saada energiarikasta ruokaa – ja se tietysti houkuttaa tarhan muita kanoja ja kukko-Gustavia. Siksi pitää vähän vahtia, että kanatarhan muu väki pysyy omalla ruokakupillaan, jotta tiput saavat syödä rauhassa tarpeekseen, kertoo Ninni Finnberg.

Gustav ja rouva
Glimsin kanatarhan hidalgo on kukko-Gustav.

Glimsin kanatarhan asukkaat ovat Alhon kannan maatiaskanoja. Maatiaiskanoilla on muutamakin etu, joiden vuoksi niitä kannattaa suosia.

– Maatiaiskanat ovat sitkeitä ja kylmänkestäviä, ne haluaisivat ulkoilla vielä nollakelissä. Kanalan lämpö voi olla 4–5 plusastetta, kun rotukanat vaativat 15 plusasteen lämmön. Lisäksi maatiaiskanoilla on hyvä hautomis- ja hoivavietti, joten ne pitävät itse hyvän huolen poikasistaan.

Kaneli ja lapset ulkona 2
Kaneli sekä vahtii poikasiaan että opettaa niille taitoja.

Ninnillä on reilusti kokemusta kanoista, sillä hänellä on niitä itselläänkin. Totuttelua kanojen pitäminen silti vaatii.

– Nisäkkäillä on nisäkkäiden logiikka, kanoilla lintujen logiikka – sitä piti opetella tuntemaan. Kanoilla on selkeä päiväjärjestys: aamulla herätään, sen jälkeen seuraa sukiminen ja venyttely, sitten on ruoan vuoro, sen jälkeen taas on munimisen tai kylvyn vuoro. Ja sitten taas syödään, minkä jälkeen vetäydytään viettämään siestaa. Ja siestan jälkeen on vuorossa taas ruoan etsintä.

Vaikuttaa aika rennolta meiningiltä. Ja sitä se onkin, jos parvi on melko pieni. Silloin on kanoilla on tilaa ja aikaa elää stressitöntä kanan elämää. Ja kaipa se on kukollekin mukavampaa, jos rouvat ovat stressittömiä.

Ninni ja Kaneli
Pieni vihreä lisä ateriaan.

Mikä kanoissa on mukavaa?

– Jokaisessa parvessa on persoonia, ja sitä on mukava seurata. Joukossa on aina yleensä joku kiukkupussi, mukaan mahtuu myös supersosiaalisia ja joo-miehiä. Glimsin kanoista Hulda on alusta asti ollut omapäinen ja topakka, se pitäisi taatusti poikasensa hengissä luonnossakin.

Pienkanalan pidossa on hommansa, mutta on siinä etujakin.

– Pienkanalan munat ovat ihan toista kuin kaupasta saatavat. Ja jos on kanoja, ei biojäteongelmaa ole, naurahtaa Ninni.

Menkääpä Glimsiin seuraamaan kanalan elämää. Sitä katsellessa voi vierähtää muutamakin tovi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s