Meteorologit lupailivat aurinkoa, joten lähdettiin kulttuuriretkelle Turkuun. Kohteina Kuralan kylämäki, Ett hem ja Jacob Hashimoton näyttely Wäinö Aaltosen museossa.
Jostain syystä Kuralan kylämäki on jäänyt käymättä. Koska olen tänä keväänä ja kesänä glimsistynyt perusteellisesti, tuntui hyvältä ajatukselta jatkaa historiallista matkaa ja tällä kertaa 1950-luvulle.
Olipa kiinnostava paikka! Jo pelkästään perinnepuutarha innosti minut ottamaan kuvan toisensa perään.
Auringosta huolimatta aamulla oli vielä tuulista, joten tuntui mukavalta astua Iso-Kohmon keittiöön, jossa tuli oli jo viritetty uuniin. Ja keittiössä puuhattiin niin kuin oltaisiin oikeasti 1950-luvulla. Sisätöitähän maalaistalossa oli riittämiin.
Iso-Kohmon tilan päärakennuksessa sai vaellella vapaasti ja vaikka istahtaa lukemaan lehtiä, jos siltä tuntui.
Kun lähdimme tutkimaan ulkorakennuksia ja muuta ympäristöä, vilkaistiin vielä mennessämme kaappia, jossa oli jos jonkinmoista ruokatavaraa säilöttynä. Kaapin sisällöstä innostuneena päätin tänä kesänä kuivata muhkean lipstikkapehkomme talven varalle!
Ulkorakennuksista löytyi tuttuja juttuja ja vehreä ympäristö sai unohtamaan, että melko lähellä kulkee Hämeen valtatie. Käykää ihmeessä tutustumassa Kuralan kylämäkeen – katsottavaa ja tekemistä on niin pienille kuin isommille.
Seuraavaksi ajaa hurautettiin Turun keskustaan lähelle Turun tuomiokirkkoa Ett hem-museoon. Vaihdos 1950-luvun maalaistalosta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun porvariskotiin oli melkoinen. Museossa ei valitettavasti saa ottaa kuvia, ja koska Alfred ja Helene Jakobssonin museoitu porvariskoti on täynnä kaikkea, on sanallinenkin kuvailu melkoisen hankalaa.
Paljon huonekaluja, peilejä, taidetta seinät täynnä, posliinia… Siis vaikka mitä ja paljon. Tinalautasia pariskunta oli kerännyt mittavan määrän: oppaan mukaan ne olivat jostain syystä tuolloin muotia. Pariskunnan eläessä lautasia oli ripoteltu sekä ryijyjen viereen että kiinnitetty suoraan ryijyn keskelle. Huh!
Lohisopan jälkeen suunnattiin Wäinö Aaltosen museoon. Oli hauska nähdä ihan livenä Jacob Hashimoton näyttely. Melkoisen vinkeä. Isot löhötyynyt olivat aika tarkkaan varattuna isossa salissa, jonka kattoon oli ripustettu huikea Gas Giant. Eikä ihme – kyllä värikästä teosta olisi voinut jäädä katsomaan pidemmäksikin aikaa.
Museomakustelua 